Äskettäin Torniossa pidetyn Kaikki(ko) sosiaalisesta mediasta -tapahtuman yksi keskeisistä johtopäätöksistä oli, että sosiaalisen median hyödyntäminen erilaisissa organisaatioissa edellyttää pienin konkreettisin saapasteluin etenevää koulutus- ja oppimisprosessia. Erityisesti jos tavoitteena on etsiä se oikea ja uniikki tapa hyödyntää internettiä ja sosiaalista mediaa omassa toiminnassaan.

Konsultit ja gurut tarkoittavat samaa asiaa pöhistessään "suunnitelmallisen some-strategian rakentamisesta". Tämänkin hienostelun takana on perin aristotelinen oppimiskäsitys. Kaimani, antiikin kreikkalaisfilosofi Aristoteles (384 eaa - 322 eaa) oivalsi aikanaan, että ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin. Aristoteles edusti viisaudessaan varhaista, oman aikansa empirismiä esittäessään, että tieto perustuu kokemusperäiseen tutkimiseen. Sen luonteeseen kuuluu monta yritystä ja erehdystä ennen onnistumista.

Internetin ja sosiaalisen median hyödyntäminen kansalais-, viranomais- ja pk-yritysten toiminnassa on Suomessa vielä alkutekijöissään, todistelee some-yrittäjä Harri Lakkala YrittäjäSanomissa.  Some ja koko nettimaailma koetaan mystisen vaikeaksi asiaksi, jonka kanssa ei olla sinuja perheen jälkikasvun tavoin. Markkinat some-konsultoinnille, -koulutukselle ja -alihankintapalveluille käyvätkin kuumina kysynnän ylittäessä kurantin tarjonnan. Samaan aikaan kirjankustannusala syytää markkinoille toinen toistaan hyödyllisemmiksi väitettyjä "keittokirjoja", joissa kilvan vannotaan erilaisten vakioitujen ja toimialariippumattomien some-reseptien nimiin.

Mitä sinulle tulee mieleen sosiaalisesta mediasta?

Useimmat kai vastaavat, että Facebook, YouTube, blogit, Twitter ja niin edelleen. Itselläni on paha tapa suoltaa tutkijan jargoniaa sosiaalisen median teoriasta ja kaikesta. Molemmat vastaukset ovat varmasti oikeita, mutta kätkevät helposti asian ytimen verhon taakse.

Oikeasti sosiaalisessa mediassa on kyse siitä, että tehdään asioita yhdessä. Se on jakamista, keskustelua, kaveroitumista, kaverin jutuista tykkäämistä, asioiden järjestämistä yhdessä. Se, joka on hyvä sosiaalisessa mediassa, on hyvä näissä.

Hankkeilla ja projekteilla on nykyään monessa yhteydessä paha kaiku. Miten tähän on tultu, sillä erilaisilla julkisrahoitteisilla kehitetään ja koulutetaan Suomea, varsinkin sen syrjäseutuja, varsin rankalla kädellä.

Suomalaista teknologian käyttöä osana osana työtä, arkea ja yhteiskuntaa varjostaa välillä vakavuus, asiallisuus ja leikkimisen pelko.  Uskallan väittää näin, vaikka suomalaiset "luovan ja hullun" maineessa tavallaan ovatkin. Siinä mielessä ei ole yllätys, että älypuhelinbusinekseen ja -suunnitteluun voimakkaasti vaikuttanut iPhone ei tullut Suomesta. Siitä tuli menestys juuri leikillisyyden, ei suinkaan ”asiallisen” ja kiireisen busineksen kautta.

Sosiaalinen media ja älypuhelinten hyödyntäminen tuntuu olevan Suomessa hivenen jälkijunassa. Siihen on useita syitä, mutta osittain se voi liittyä suomalaiseen leikin vähättelyyn. Jos naputtelet puhelimella Twitter-raporttia ja hauskoja valokuvia seminaarista, ilmoitat sijaintisi Pizzeriasta  Foursquare-palvelussa tai vaikkapa esittelet näytöltä sähköistä olut-tuoppia, saatat leimaantua helppoheikiksi, joka leikkii eikä varaudu pahimman varalle tai kunnioita sitä, että sota ja katovuodet olivat täällä ihan vasta. Kylmä talvi on läsnä vieläkin.

Suomessa on soveliasta välttää turhaa höpötystä ja odottaa Viranomaisten varoitustekstiviestiä  Tai oikeastaan odottaa sen valmistumista.

Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin. Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin - nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

Useimmiten kun puhutaan sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämismahdollisuuksista työelämässä, keskustelu pyörii tiiviisti yritysmaailman ympärillä.  Julkinen sektori ja julkishallinto pääsevät kiinnostuksen kohteiksi vain kun taivastellaan byrokratiatalkoiden ja hallinnon rakennemuutoksen hitautta. Niihin sosiaalinen mediakin passaisi kirveeksi: avaamaan hallinnon ikkunoita kansalaisten suuntaan ja tehostamaan byrokratian toiminnan laatua.

Tuoreiden kotimaisten yritysmaailman some-kyselyjen ja McKinseyn (2009) globaalin some-selvityksen perusteella olemme yrityspuolella sosiaalisen median eurooppalainen kehitysmaa - vasta varhaisessa omaksumisvaiheessa sosiaalisen median ajattelu- ja toimintaprosessien käyttöönotossa.

Olemme tipahtaneet kehityksen kelkasta myös julkisella sektorilla - ainakin jos on uskominen Turkin Tepon toimittamaa EVA-raporttia Nykyaikaa etsimässä (2009). Pudotuksemme on järisyttävä: suuressa maailmassa ihasteltu kännykkäkansakuntamme on tipahtanut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä kauas mm. Bermudan, Viron, Maltan ja monen muun taakse kun arvioidaan julkisen sektorin digitaalisten palveluiden saatavuutta ja tasoa sekä julkishallinnon kykyä johtaa maansa tietoyhteiskuntakehitystä.  

Sosiaalinen media kehittyy niin nopeasti, että tilanteesta on välillä vaikea pysyä perillä. Sen vuoksi on hyvä aika ajoin pysähtyä ja katsoa tarkemmin, missä mennään. Muutoksia tapahtuu niin palveluiden suosioissa kuin käyttäjien asenteissa ja toiminnassa.

Alla lyhyt tilannekatsaus, jossa muutoksia tarkastellaan mm. Facebookin, Twitterin, somen yrityskäytön ja suomalaisten netinkäytön kannalta.

Avaa esitys SlideSharessa

Kokosin tähän muutaman ajatuksen, joilla voi yrittää rationalisoida sosiaalisen median palveluiden parissa kulutettua aikaa. Näiden vinkkien tarkoitus on auttaa saamaan somesta ilo ja hyöty irti, ilman, että se syö aikaa ja keskittymistä liikaa.

 1.     Yritä keskittyä

Sosiaalisen median suosion myötä törmää yhä useammin työelämän ammattilaisiin, joilla on hyvin vahvat mielipiteet sosiaalisesta mediasta. En tarkoita sosiaalisen median "uskovaisia" vaan "some-änkyröiden" arkkityyppiä.

Some-änkyrät julistavat rinta rottingilla, että sosiaalinen mediahan on "yhtä kuin Facebook, eivätkä he kyllä "koskaan moisen käyttäjiksi narahda, ei sitten millään". Sosiaalinen media vaikuttaa edustavan heille hyödytöntä hupaa, jolle he eivät näe mitään hyötyä "oikeassa työelämässä".

On päivän selvää, ettei ketään tule pakottaa sosiaalisen median käyttäjäksi omalla vapaa-ajallaan. Mutta mitenkäs sitten toimitaan kun some-änkyrän yritys, virasto tai kansalaisjärjestö päättää työnantajana lähteä kehittämään ja hyödyntämään sosiaalisen median prosesseja ja työkaluja omassa (liike)toiminnassaan? Näistä änkyröistä lähtökohdista käsin some-ratkaisun ja sen toimintamallin rakentaminen vaatii melkoista oppimis- ja sitouttamisprosessia.

Heräsin suhteellisen myöhään ilmiöön, että suomalaisten kännykät ovat vanhoja ja lähes kaikki Nokioita. Maailmalla yleisempi kytkykauppa lienee kierrättänyt kalustoa nopeammin. Suomessa puhelimia käytetään soittamiseen, tekstailuun ja sähköpostin lukemiseen. Kuviakin otetaan, mutta ne eivät leviä sieltä sosiaaliseen mediaan. Vaihtoehtoja tuntuu välillä olevan vain kaksi - isänmaalle lojaalien Nokia tai edelläkävijöiden iPhone. Kaikki iPhone-aiheet on kaluttu loppuun varmasti jo vuosia sitten. Rohkenen silti tehdä fiilispohjalta kepeän erittelyn iPhonen viidestä hämmästyttävän hyvästä ja  viidestä hämmentävän huonosta puolesta verrattuna vanhan kunnon Nokiaan, joissa oli numeronäppäimet. Kyseessä ei ole syvällinen teknologinen analyysi, vaan peruskäyttäjän näkökulma.

 iPhonen hämmästyttävän huonot puolet (korjatkaa, jos olen väärässä):

  1. Jos siis haluat kuvia tietokoneelle, joudut kiinnittämään puhelimen usb-johdolla tietokoneeseen (ellet halua käyttää sähköpostia, tms. muita vippaskonsteja). Nokian puhelimissa langaton kuvien siirto itsestäänselvyys. Iphonessa on kyllä bluetooth internetjako, mutta se toimii vain harvoin.