Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota uutisiin, jotka käsittelevät kirkkoa ja verkkoa. Yllättäen tämä yhdistelmä on synnyttänyt ennakkoluulottomia ideoita ja innovatiivisia ratkaisuja.

Kiinnostukseni herätti viime vuoden lopulla STT:n pikku-uutinen, jossa kerrottiin evankelisluterilaisen kirkon palkkaavan kolme chattityöntekijää vuosille 2009-2011. Päätös syntyi kirkolliskokouksessa äänestyksen jälkeen. Esityksen puoltajien perusteluna oli, että netissä keskustellaan kirkolle tärkeistä asioista, joihin myös kirkon tulisi ottaa kantaa. Chattityöntekijän toimenkuvaan kuuluu seurata keskusteluja eri foorumeilla, osallistua niihin ja kouluttaa myös seurakunnan työntekijöitä juttelemaan verkossa.

Kirkon tiedotuskeskus satsaa selvästi verkkoviestintään. Tiedotuskeskus koostuu Viestintäjohtajan toimistosta (henkilöstövahvuus 4), Tiedotusyksiköstä (6), Radiotoimituksesta (5), TV-toimituksesta (5), Av-toimituksesta (4) ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Verkkoviestintäyksiköstä, jossa työskentelee peräti 11 henkilöä. Internetiin liittyen meneillään on ainakin Välitä viestiä! -verkkopalvelu sekä hengellinen elämä verkossa -hanke.

Kirkon aktivoituminen verkossa liittyy epäilemättä pyrkimykseen hillitä jäsenmäärän kiihtyvää alamäkeä. Kun uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan vuonna 2003, evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 84,1 % suomalaista. Vastaava luku vuoden 2008 lopussa oli 80,6 % eli 4 294 199 henkilöä. Uskonnonvapauslakiin tehty muutos helpotti kirkosta eroamista mm. siten, ettei eroilmoitusta enää tarvitse henkilökohtaisesti toimittaa seurakuntaan. Tätä seikkaa hyödyntäen Tampereen vapaa-ajattelijat ry perusti marraskuussa 2003 nettipalvelun www.Eroakirkosta.fi. Viiden ja puolen vuoden aikana Eroakirkosta.fi -palvelun kautta kirkosta on eronnut 150 000 henkilöä. Viimeiset 50 000 eroa on tapahtunut runsaan vuoden sisällä. Kirkkoon liittyminen ei ainakaan vielä onnistu suoraan verkossa, joskin monien seurakuntien sivuilta löytyvät sekä kirkkoon liittymislomake (pdf) että tulostettava palautuskuori (pdf), jonka postimaksu on valmiiksi maksettu.

Suomen Kuvalehden (SK 15-16/2009) Kohtaamiset-palstalla haastateltiin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Virtuaalikirkko-palvelun kehittäjää, Ilmari Mäenpäätä. Oulun tuomiokirkkoseurakunta aloitti suorat www.virtuaalikirkko.fi -lähetykset ensimmäisenä adventtisunnuntaina 2008. Palmusunnuntaina 2009 peräti 6 000 ihmistä eri puolilta maailmaa halusi kuunnella Virtuaalikirkossa Johannes-passiota. Niin suureen käyttäjämäärään ei oltu varauduttu; nettiyhteys meni rasituksesta poikki ja vain puolet pystyi seuraamaan lähetyksen alusta loppuun. Ilmari Mäenpään mukaan Virtuaalikirkon kautta voidaan suorana tai tallenteena välittää kaikkea, mitä kirkossa tapahtuu: "sukulaisten on mahdollista seurata yksityisiä häitä tai kastetilaisuuksia vaikka toiselta puolen maapalloa.". Mäenpään sanoin "verkko on täyden palvelun audiovisuaalinen jakelukanava, eräänlainen kirkon oma media".

Huhtikuussa sanomalehti Kalevan verkkosivuilla kerrottiin, miten seurakunnilta kiristetään rahaa nettipornon uhalla. Kymmenet seurakunnat ovat lunastaneet jopa 1 500 euron kiskurihintaan com- ja org-päätteisiä verkkotunnuksia, joiden alkuosa on identtinen niiden omien kotisivuosoitteiden kanssa. Esimerkiksi Nivalan seurakunta, jonka oma domain on muotoa www.nivalansrk.fi, joutui lunastamaan myös vastaavat com- ja org-pääteiset tunnukset sen jälkeen, kun com-päätteisille sivuille oli tarkoituksellisesti laitettu kovaa pornoa.

Kristillinen Kotimaa-lehti, joka ilmestyy sekä painettuna että verkkoversiona, aikoo kokonaan lopettaa nykymuotoisen uutistuotannon verkkosivuillaan. Verkkopalvelua uudistetaan siten, että se perustuu sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden periaatteelle. Kotimaan verkkosivujen sisällön tuottajia ovat jatkossa Kotimaa-verkkopalvelun käyttäjät ympäri Suomea. Jo nyt verkkosivuilla hyödynnetään sosiaalisen median elementtejä. Sivulla julkaistaan sekä vakituisten kirjoittajien blogeja että lukijablogeja ja käydään keskustelua eri foorumeilla.

Joukko Oulun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäseniä teki helmikuussa aloitteen tekstiviestinä maksettavasta kännykkäkolehdista. Aloitteella haluttiin helpottaa ihmisten osallistumista kolehtiin, olivat he sitten kirkossa (eikä sentin senttiä taskun pohjalla), kuuntelemassa jumalanpalvelusta radiosta tai netissä virtuaalikirkon välityksellä. Toukokuun puolivälissä sisäministeriö otti asiaan kielteisen kannan. Kolehtia ei voi kerätä kännykällä, koska kännykkäkolehti on rahankeräystä, johon tarvitaan rahankeräyslupa, jota taas evankelisluterilainen kirkko tai sen seurakunta ei rahankeräyslain mukaan voi saada. Laki on siis tässä tilanteessa kirkkoinstituutiota joustamattomampi.

Kirkkoa ei voi ainakaan syyttää paikalleen jämähtämisestä ja aloitteettomuudesta verkko- ja mobiiliviestinnän käyttöön otossa. Taustalla lienee parin vuosituhannen evankeliointiperinne eli "hyvän uutisen" kertominen ja levittäminen kaikkia mahdollisia keinoja ja kanavia käyttäen.