Useimmiten kun puhutaan sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämismahdollisuuksista työelämässä, keskustelu pyörii tiiviisti yritysmaailman ympärillä.  Julkinen sektori ja julkishallinto pääsevät kiinnostuksen kohteiksi vain kun taivastellaan byrokratiatalkoiden ja hallinnon rakennemuutoksen hitautta. Niihin sosiaalinen mediakin passaisi kirveeksi: avaamaan hallinnon ikkunoita kansalaisten suuntaan ja tehostamaan byrokratian toiminnan laatua.

Tuoreiden kotimaisten yritysmaailman some-kyselyjen ja McKinseyn (2009) globaalin some-selvityksen perusteella olemme yrityspuolella sosiaalisen median eurooppalainen kehitysmaa - vasta varhaisessa omaksumisvaiheessa sosiaalisen median ajattelu- ja toimintaprosessien käyttöönotossa.

Olemme tipahtaneet kehityksen kelkasta myös julkisella sektorilla - ainakin jos on uskominen Turkin Tepon toimittamaa EVA-raporttia Nykyaikaa etsimässä (2009). Pudotuksemme on järisyttävä: suuressa maailmassa ihasteltu kännykkäkansakuntamme on tipahtanut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä kauas mm. Bermudan, Viron, Maltan ja monen muun taakse kun arvioidaan julkisen sektorin digitaalisten palveluiden saatavuutta ja tasoa sekä julkishallinnon kykyä johtaa maansa tietoyhteiskuntakehitystä.  

YK:n eDemokratiatilastoissa (2010) olemme vielä eksentrisemmässä seurassa kun arvioidaan miten hyvin julkishallinto kykenee tarjoamaan kansalaisilleen digitaalisia tiedon ja perusinformaation palveluja sekä vuorovaikutteisia palveluita ja työkaluja. Sijoituksemme e-demokratiakansakuntana on hyvin lähellä jalkapallon maailmanlistasijoitustamme - siellä neljän-viidenkympin välissä. Edellämme ovat mm. sellaiset tietoyhteiskunnan edelläkävijät kuten Botswana, Malesia, Thaimaa ja Yhdistyneet arabiemiraarit! Eipä ihan heti arvaisi...

Nukutaanko Valtioneuvoston linnassa ja kuntien monitoimitaloissa Ruususen unta? Ovatko poliittiset päättäjämme ja virkamiesjohtomme yhtä pihalla sosiaalisesta mediasta ilmiönä ja mahdollisuutena kuin kotoiset yritysjohtajamme? Jos Nokiaa vaivaa jäykistävä insinöörimäisyys, niin vaivaako virkamiehiämme jämähdytttävä kamreerimaisuus? Onko julkisen sektorin tietoyhteiskuntakehitystyö jymähtänyt Karkkilan, Kauniaisen ja Vihdin sähköisen äänestyskokeilun taannoiseen fiaskoon?

Onko yhdestäkään virastosta Julkishallinto 2.0 -ryhtiliikkeen vetojuhdaksi? Odotetaanhan julkiselta hallinnolta peruspalvelujen ohessa myös avoimuutta ja toiminnan läpinäkyvyyttä. Pelkkä viraston läsnäolo verkossa ja sosiaalisessa mediassa ei yksin riitä. Mutta voisiko yhteiskunnallista osallistumista kanavoida sosiaalisen median yhteisöjen kautta - antamalla kansalaisille valtaa palautteen, dialogin ja itseorganisoituvien kansalaisliikkeiden muodossa? Siten, että sosiaalisen verkoston palautteet, mielipiteet ja ideat ovat hallinnon ja päätöksentekijöiden oikeasti käytettävissä valmisteluvaiheessa.

Tampereen kaupungin ylläpitämä Valma-valmistelufoorumi on oiva esimerkki siitä miten kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa kommentoimalla Tampereen kaupungin valmisteilla olevien asioiden käsittelyyn. Rekisteröitymällä Valmaan kuntalainen saa sähköpostiinsa tietoa itseään kiinnostavilta hallinnonaloilta. Verkkopalvelukaan ei yksinään vielä kesää tee, mutta sepäs onkin kudottu yhteen twitter-tilin, Facebookin, paikallisradiokanavan, sanomalehden ja valtuustopuolueiden omien verkko- ja some-sivujen kanssa. Ympärille on syntynyt lisäksi useampi spontaani verkkoyhteisö käymään kaupunginosakohtaista dialogia kunnallisista asioista. Se on kuntalaisten osallistamista vuorovaikutukseen päättäjien kanssa parhaasta päästä, ja vice versa.

Kansalaismedia Somus on Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti, joka parhaillaan tutkii miten sosiaalinen media muuttaa kansalaisuutta, julkisuutta ja osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osana jokapäiväistä arkea. Projektissa myös kehitetään uusia mediapalveluja kansalaisten ja julkisen sektorin yhteistyöhön, so. avoimia, kansalaislähtöisiä, vuorovaikutteisia, ja eri tahojen yhteispeliä tukevia keveitä ratkaisuja.

Somus-projekti on suutarin lapsi, jolta löytyy myös kengät: tutkimus ja kehittäminen toteutetaan avoimesti Internetissä sosiaalisen median työkaluja hyödyntäen. Voimme kuka tahansa osallistua uusien mediapalvelujen kehittämiseen tai tutkimiseen osallistumalla keskusteluihin Delicious sosiaalisessa kirjanmerkkipalvelussa, Jaiku- ja Qaiku-kanavilla sekä tutustumalla projektin aineistoon avoimessa wiki-työtilassa. Tästäpä saman tien osallistumaan talkoisiin kansakunnan nostamiseksi takaisin maailmankartalle edes tässä tieto- ja taitolajissa.

Kirjoittanut Ari Alm, mediatutkija ja KTAMK:n viestinnän yliopettaja