Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Mopaali-hanke päättyy 30.6.2011, järjestämme 12.-13.5 katselmuksen, jossa kerrotaan aikaansaaduista tuloksista ja pohditaan niiden jatkokehittämismahdollisuuksia. Lisäksi kuullaan esityksiä avoimesta innovoinnista, joka on uuden hankkeen teemana.

Kemi-Tornion amk lähtee valmistelmaan siis uutta hanketta,
jonka teemana on sosiaalinen media avoimessa innovoinnissa ja tuotekehityksessä. Hankkeen kohderyhminä voivat toimia sekä julkinen sektori, että yritykset. Yleisöosallisuudelle (Crowdsourcing), yhteisöllinen palveluiden ja tuotteiden kehitykselle on nähty tarve, mutta alueen organisaatioiden osaaminen on vielä puuttellista. Toimenpiteitä ja sisältöä suunnitellaan työpajassa. Mikä on tavoite, tarkoitus, toimenpiteet. Mitä tehdää ja mitä ei tehdä. Mitä tarvitaan ja mitä ei. 

Hankekumppanuudet ja hallinnollinen malli on myös yksi tässä ja tulevissa työpajoissa työstettävistä asioista.

Asiantuntijapuheenvuoroilla aiheeseen johdattelevat mm. Harto Pönkä/Innowise, Eero Leppänen/Rautasilta ja Antti Poikola/HILA open Avoimen data ja yhteisöjen asiantuntija.

Antoisan asiasisällön lisäksi, mistä tulemme raportoimaan lähiaikoina lisää, New Yorkin Web 2.0 expo tarjosi mahdollisuuden yhdysvaltalaisen sosiaalisen median tekijöiden kulttuurin havainnointiin. Kokonaisvaikutelmassa pisti silmään se, ettei alojen välisiä raja-aitoja samalla tavalla ollut kuin kotimaassa. Suomessa insinöörit, viestinnän ammattilaiset, liiketoiminnan osaajat, It-osaajat, design osaajat, median osaajat yms. yms. vahtivat omaa tonttiaan kuin kalleinta aarrettaan ikään kuin identiteetti menisi sirpaleiksi vähäisestäkin yhteistyöstä toisen alan kanssa tai leimaantumisesta toiseen alaan. Identiteetti muovataan liikaa sen varaan, ”mitä ei olla”. Kulttuurialan ja taiteen opiskelijat tekevät pitkin hampain yhteistyötä bisneksen kanssa. Tekninen alan näkee taiteen osaajat helposti haihattelijoina.

Ehkäpä sosiaalinen media on suomalaisille vaikea pähkinä pureskeltavaksi juuri siksi, että sitä ei ole helppo sijoittaa minkään alan erityisosaamiseksi, omaisuudeksi tai reviiriksi, vaan se sisältää lähes kaiken. Osaamisalueet ja tarpeet risteilevät vapaasti, viestinnän, teknologian, ohjelmiston, laitteiston, bisneksen, muotoilun tms. välillä, eikä se tuntunut haittaavan ketään Web 2.0 expossa. Tapahtumassa saattoi kulkea IPhonen applikaatioita käsittelevästä sessiosta sosiaalisen median tulevaisuutta käsittelevään keskusteluun ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, miten kokonaisuus liittyy yhteen. Myös esitysten pitäjät vierailivat  ahkerasti osallistujan roolissa nimenomaan näissä keskustelusessioissa (kuva alla). 

Sosiaalisen median suosion myötä törmää yhä useammin työelämän ammattilaisiin, joilla on hyvin vahvat mielipiteet sosiaalisesta mediasta. En tarkoita sosiaalisen median "uskovaisia" vaan "some-änkyröiden" arkkityyppiä.

Some-änkyrät julistavat rinta rottingilla, että sosiaalinen mediahan on "yhtä kuin Facebook, eivätkä he kyllä "koskaan moisen käyttäjiksi narahda, ei sitten millään". Sosiaalinen media vaikuttaa edustavan heille hyödytöntä hupaa, jolle he eivät näe mitään hyötyä "oikeassa työelämässä".

On päivän selvää, ettei ketään tule pakottaa sosiaalisen median käyttäjäksi omalla vapaa-ajallaan. Mutta mitenkäs sitten toimitaan kun some-änkyrän yritys, virasto tai kansalaisjärjestö päättää työnantajana lähteä kehittämään ja hyödyntämään sosiaalisen median prosesseja ja työkaluja omassa (liike)toiminnassaan? Näistä änkyröistä lähtökohdista käsin some-ratkaisun ja sen toimintamallin rakentaminen vaatii melkoista oppimis- ja sitouttamisprosessia.

Terveisiä Belgiasta, EuroITV konfrenssista. Leuven oli leppoisa yliopistokaupunki, jonka katukuvassa opiskelijoiden läsnäolo näkyi. Ikäjakauma oli nuori, kirjakauppoja oli joka kulmalle. Myös terasseja oli paljon, niissä väki joi kuitenkin maltillisesti limsaa tai Stella Artois:ia pienistä kolmen desin tuopeista. Stella on muuten paikallinen olut.

Viittaan tässä tekstissä videoon, joka on julkaistu jo aikaisemmin kanavalla. Mieleen jäi esim. viimeisenä päivänä Jan Van Bogaertin (Alcatel Lucent) puheenvuoro 3cm 30cm ja 3 m elämyksestä, jolla hän viittasi kännykän, tietokoneen ja television näyttöihin. Näiltä näytöiltä interaktiivista sisältöä katsellaan. Laitteet ovat lisäksi yhteydessä toisiinsa ja sisältö liikkuu laitteesta toiseen, miten ja kuinka käyttäjäystävällisesti, siinä vasta kysymys. "User experience" olikin keskeinen teema konferenssissa. En mene siihen kuitenkaan syvemmälle.

Mopaali projektissa kehitetään experiencelapland.tv kanavaa niin, että se hyödyntäisi myös sosiaalista mediaa sisällöntuotannon suhteen. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että käyttäjät ja matkailijat voisivat ladata sinne omia videoitaan.

Meidän tulisi kuitenkin ratkaista useampi ongelma ennen kuin kanavan uusi elementti on toiminnassa. Teknologiaa en pidä niin suurena haasteena, ennemminkin toimintakonseptia ja asiakassuhteen toimivuutta (videon lataajat). Haasteita on mm. seuraavanlaisia: Miksi matkailija lataisi videon eltv:en eikä esim. Youtubeen, jonka kaikki jo tuntevat maailmanlaajuisesti? Mikä saa kävijän näkemään sen vaivan, että kytkee kameran/matkapuhelimen tietokoneeseen, lataa tiedoston kovalevylleen ja sieltä eteenpäin eltv:n palvelimelle?  Millaista sisältöä matkailijat kuvaavat? Sosiaalisen median lähtökohta on se, että käyttäjä suunnittelee ja kuvaa videon itse, ilman ammattilaisia. Matkailijoiden youtubeen lähettämät videot ovat usein ylipitkiä, heiluvalla kameralla kuvattuja eivätkä sisällä minkäänlaista tarinaa. Ne ovat kuitenkin tekijälleen tärkeitä. Lisäksi muut matkailijat luottavat tavallisten ihmisten tekemiin videoihin enemmän kuin yritysten itse itsestään kenties kalliillakin tekemiin tuotantoihin. Tämä on sosiaalisen median keskeinen voima.

Sosiaalisen median palveluissa tulee nykyään olla jollain tasolla mukana, mikäli niistä haluaa jotain sanoa, puolesta tai vastaan.  Pelkkä kirjojen tai lehtikirjoitusten lukeminen aiheesta ei anna todellista kuvaa. Kyseessä ei ole ohimenevä kupla, vaan vallankumous. Tieto ja kokemukset sosiaalisen  median kehittämisestä  eivät asu vain asiantuntijoiden päässä, vaan ovat kaikkien ulottuvilla. Jokainen voi perustaa oman nettitv-kanavan tai muotiblogin omalta kotisohvaltaan, ilmaiseksi, ilman koodaustaitoja ihan itsekseen. Tavalliselle käyttäjälle tarjotaan nykyään mahdollisuuksia, jotka vain muutama vuosi sitten olivat vain ammattilaisten käsissä. Ammattilaisten rooli ei ole kadonnut, se on muuttunut ja muuttuu edelleen. On muodostumassa käyttäjien tuotanto ja ammattilaisten tuotanto ja nämä elävät täysin sulassa sovussa keskenään, joskin käymistilassa.