Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

 

Facebook on uudistanut radikaalisti yrityksille, organisaatioille yms. tarkoitetun "Sivu-toiminnon". Ohessa ohje ja esittely uusiin asioihin. Sivut näyttävät nyt samalta kuin henkilöiden profiilit. Ylläpitäjä voi myös valita esiintyykö Facebookissa omalla vai brändin nimellä. Uudet toiminnot voi ottaa käytöön täällä http://www.facebook.com/pages/status/

Parin viime vuoden aikana suomalaisessa työelämässä olen vähitellen tottunut kuulemaan keskeisen arvoviestin, joka on sekoitus ”vanhaa hyvää maailmaa” ja kotimaista teknologiaa. Perinteinen ihmisläheinen ”oikea maailma” ja ”oikeat kohtaamiset” ovat arvossaan ja teknologialla on lähinnä se rooli, että ”onneksi se on suomalaista”.  Arvostuksen kohteet ovat ihmisten face to face tapaaminen, perinteiset muistiinpanovälineet (ruutulehtiö), tavallisien kirjojen lukeminen, neuvominen ja tietäminen (ei tekeminen). Viestintäteknologiakin on tärkeää, mutta ei siksi että se luo tehokkuutta ja on hauskaa, vaan siksi että alaa johtaa suomalainen firma.

 Tämä on yleensä kerrottu minulle, ilman että olen asiaa edes ottanut puheeksi. Monesti tämän puheen aloittamisen sytykkeeksi  on riittänyt, että olen katsonut  tapahtuman tauolla iPhonesta tai iPadista sähköpostin, Hesarin uutiset tai Twitterin, vaikka ”oikeita” ihmisiä olisi ollut lähettyvillä. Kuulen usein, että oikea kirja ei kuole koskaan ja face to face tapaamiset ovat tärkeitä.

Toisaalta Nokian kommunikaattoria näpyttelevät saavat olla rauhassa. Heidät tulkitaan ”bisneshenkisiksi” ja kiireisiksi. iPhonen/iPadin  näytöllä Twitteriä sutiva henkilö edustaa jollain tavalla vaarallista uutta maailmaa, joka ei ole Nokian insinöörin kehittämää ja avainlipulla merkittyä.

Diaspora -palvelun kehittäjät ovat avoimesti ja alkumetreillä myöntäneet, että he rakentavat Facebookille kilpailijaa ja haastajaa. Tällä hetkellä on käytössä palvelun "Alpha" versio, joka on siis hyvin varhainen kehitysversio testaamista varten.  Palvelu on vielä melko buginen, kankea sekä toistuvasti huoltokatkolla. Liittymisen yhteydessä tosin muistutetaan, että ohjelmistovirheitä tulee ilmaantumaan ja kehittäjät toivovatkin niistä palautetta.

Diasporan (suomalaisittain "Sporan") hienous piilee kuitenkin filosofiassa ja arvoissa palvelun taustalla. Kehittäjät halusivat vaihtoehdon Facebookin kömpelöille yksityisyyskäytännöille ja  henkilötiedoilla rahastamiselle. Mystinen Facebook-yhtiö omistaa kaiken omassa palvelussaan ja päätöksiä tehdään pitkälti perustaja Mark Zuckerbergin mielen mukaan. Diasporassa kuka tahansa voi perustaa oman palvelimen, jonka kautta ihmiset voivat rekisteröityä ja säilöä tietoaan. Vaikkapa yliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssi voi tehdä oman palvelimen, eli "podin" sekä ottaa rekisteröitymisiä vastaan. Lisäksi kurssi voisi kehittää Diaspora ohjelmaa, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin. Tässä on lista toimivista podeista.

Kyseiset podit eivät ole yksinäisiä "minidiasporia" ,vaan kaikki ovat yhteydessä toisiinsa eivätkä käyttäjät huomaa, miltä palvelimelta kukin on tullut mukaan. Jokaisella "podilla" on oma osoitteensa, eli Diasporaan ei mennä vain yhden osoitteen kautta. Suurin lienee joindiaspora.com, johon pääsee tällä hetkellä vain kutsulla. Toinen suuri pod on diasp.eu, joka on avoin ilman kutsuakin.

Sporan sisällöntuotanto ja keskustelu on vielä kovin hiljaista ja paikalla on lähinnä "varhaisia omaksujia", eräänlaisia sosiaalisen median pioneereja.  Kiinnostava piirre Sporassa on lähtökohtainen suositus jakaa kontakteja eri "listoihin" tai "verkostonäkymiin", joille voi sitten oman valinnan mukaan jakaa viestejä.  Oletusasetuksena on "työ" ja "perhe" -näkymät. Lisääkin voi tehdä. Sporassa ei puhuta kavereista, vaan kontakteista, joten kontaktipyynnöt voi hyväksyä matalammalla kynnyksellä kuin Facebookissa. Esimerkiksi Diasporan neljä perustajaa ovat hyväksyneet lähettämäni kontaktipyynnöt. Saatan olla heillä vaikkapa "omituista kieltä puhuvat tyypit" näkymässä.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Olen jakanut sosiaalisen median palvelut ja viestinnän kolmeen osa-alueeseen, sen suhteen millä tavalla olen läsnä sosiaalisessa mediassa. Samantapaisesta jaosta mm. Tuija Aalto kertonut omassa esityksessään. 

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä

 Monella Facebook-sivun päivittämistä aloittavalla tulee FB-viestinnän taipaleella tyhjän arkin kammo, epävarmuus siitä mitä sisältöä sivulle tulisi laittaa. Tämä saattaa taas johtaa siihen, että sivu unohtuu eikä siitä saada hyötyjä irti. Sisältökartta tehtynä perinteisen mindmapin tapaan voi toimia apuna ideointivaiheessa. Toteutusvaiheessa se voi helpottaa päivitysten tekemistä ja toimia muistiinpanoina. Samalla voi tarkistaa onko päivitysten tekeminen luisunut yksipuoliseen suuntaan.  Aika ajoin voi pohtia voisiko sivun tuomia mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin, esim. millaisia videoita tai kuvia sivulle voisi laittaa tai voisiko yhteisöä osallistaa enemmän. Kommunikaatio ja reagointi yhteisön viesteihin on jo toisen ideakartan aihe. Tässä kuitenkin esimerkki sisällöstä kuvitteellisesta ”Someland” ravintolasta. Olkaa hyvä!

Katso esitys Slidesharessa tästä. Klikkaa ”Full” nähdäksesi esityksen koko ruudulla.

 

Pieni amerikkalainen Dessert Gallery -kahvilaketju päivittää Facebook-sivuaan useita kertoja päivässä. Kahvilan asiakkaista tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että "Facebook-asiakkaat" kävivät kahviloissa kuukausittain 36% useammin ja käyttivät käynneillään rahaa 33% enemmän kuin muut asiakkaat. Lisäksi tutkijat arvioivat heidät 41% uskollisemmiksi asiakkaiksi kuin muut. Tätä kirjoittaessa Dessert Gallerylla on 1664 "tykkääjää".

Dessert Galleryn tapaisia menestystarinoita ei Suomesta vielä juurikaan löydy. Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut kyllä kiinnostavat suomalaisyrityksiä. Uusimman mainosbarometrin mukaan jopa 94% yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa vuonna 2011. Vuosi sitten vastaava luku oli 65%. Markkinointi on silti vain yksi monista asioista, johon sosiaalista mediaa voi käyttää.

Sosiaalisen median käyttäjät osaavat itse kertoa, mitä he yrityksiltä haluavat. Alle 35-vuotiaista peräti 85% toivottaa yritykset tervetulleiksi esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin ja Youtubeen (Webtrends, 10/2009). Vastaajat toivoivat, että yritykset käyttäisivät sosiaalista mediaa ymmärtääkseen paremmin asiakkaitaan (67%), uusista tuotteista tiedottamiseen (64%), tarjotakseen parempia palveluita (58%), keskustellakseen ongelmista (55%) sekä ottaakseen käyttäjät mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun (52%).

Jos sosiaalista mediaa käytetään vain markkinointiin, jätetään suuri osa sen mahdollisuuksista käyttämättä. Käyttäjien toivomat paremmat palvelut, ongelmista kekusteleminen ja mahdollisuus osallistua tuotekehitykseen ovat selvääkin selvempi viesti siitä, että yritysten toiminnassa on rutkasti parannettavaa. Kilpailukyvystään huolehtivien yritysten luulisi tarttuvan mahdollisuuteen saada käyttäjiä mukaan kehitystyöhön - ja sitä myötä asiakkaikseen. Yrityksillä ja asiakkailla on loppujen lopuksi yhteinen tavoite: mahdollisimman hyvät tuotteet ja palvelut.