Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Mopaali-hanke päättyy 30.6.2011, järjestämme 12.-13.5 katselmuksen, jossa kerrotaan aikaansaaduista tuloksista ja pohditaan niiden jatkokehittämismahdollisuuksia. Lisäksi kuullaan esityksiä avoimesta innovoinnista, joka on uuden hankkeen teemana.

Kemi-Tornion amk lähtee valmistelmaan siis uutta hanketta,
jonka teemana on sosiaalinen media avoimessa innovoinnissa ja tuotekehityksessä. Hankkeen kohderyhminä voivat toimia sekä julkinen sektori, että yritykset. Yleisöosallisuudelle (Crowdsourcing), yhteisöllinen palveluiden ja tuotteiden kehitykselle on nähty tarve, mutta alueen organisaatioiden osaaminen on vielä puuttellista. Toimenpiteitä ja sisältöä suunnitellaan työpajassa. Mikä on tavoite, tarkoitus, toimenpiteet. Mitä tehdää ja mitä ei tehdä. Mitä tarvitaan ja mitä ei. 

Hankekumppanuudet ja hallinnollinen malli on myös yksi tässä ja tulevissa työpajoissa työstettävistä asioista.

Asiantuntijapuheenvuoroilla aiheeseen johdattelevat mm. Harto Pönkä/Innowise, Eero Leppänen/Rautasilta ja Antti Poikola/HILA open Avoimen data ja yhteisöjen asiantuntija.

Tämä on toistaiseksi viimeinen kirjoitukseni Mopaalin blogissa. Taas yksi vuosi elämää ja sosiaalista mediaa alkaa olemaan takana.

Vuoden 2010 kirjoitukset

Kuka kissan nostaisi pöydälle, jos ei kissa itse, joten katsahdus vuoden tapahtumiin lienee paikallaan:

 

Kuulin tänään ruotsinkielisen termin tablet-tietokoneelle: surfplatta! Suomessa ei vielä ole keksitty katu-uskottavaa termiä, mutta eipä noita taida vielä olla myynnissäkään kuin yksi malli.

Ipadeja on Suomessa jonkun arvion mukaan noin 15 000 kappaletta. Tuota Applen edelläkävijätuotetta odotetaan joulumarkkinoille, mutta varmaa tietoa ei vielä ole. Aivan äsken julkistettu uusi käyttis toi iLautaan ääkköset, joten toiveita on syytä pitää yllä!

Olen jakanut sosiaalisen median palvelut ja viestinnän kolmeen osa-alueeseen, sen suhteen millä tavalla olen läsnä sosiaalisessa mediassa. Samantapaisesta jaosta mm. Tuija Aalto kertonut omassa esityksessään. 

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä

 

Vielä vuosi sitten olin perin tyytyväinen kotimaisen "älypuhelimen" käyttäjä. Soittamisen ja tekstiviestittämisen lisäksi käytin kapulaani satunnaiseen kuvaamiseen ja GPS-paikantamiseen. Lomareissuilla hyödynsin joitakin Nokian OVI-palvelusta löytämiäni matkailusovelluksia - ja siinä kaikki. Älykapulani nettiselainominaisuus jäi ensimmäisen yrityksen jälkeen käyttämättä. Tarvitsemani tieto löytyi nopeammin aukaisemalla PC, kuin nokialaisen selainsovellusta sormet maitohapoilla naksuttelemalla. Nokialainen ei ollut vanha, mutta iPhoneen ja muihin tarjolla oleviin kosketusnäyttöpuhelimiin verrattuna sen käyttöliittymä muistutti enemmän suossa tarpomista kuin tiedon valtameressä surffaamista.

Omatuntoni kanssa pitkään taisteltuani päädyin lopulta kokeilemaan kilpailijoiden älypuhelinteknologiaa, niiden multitouch-kosketuksen ja pikavalikkojen sipaisemisen suloutta. Mutten vastarannan kiiskinä halunnut mennä massan mukana, enkä langeta operaattorin kytkykauppaan. Niinpä päädyin Googlen Android-käyttöjärjestelmällä varustettuun korealaisuutuuteen. "Enkä ole katunut".

Tänään aasialainen Android-leluni on kaikessa mukana. PC on minulle enää pelkkä kirjoituskone. LED-valaistu, kompakti monitoimi-ihmeeni hoitaa liki kaiken muun viestintätarpeeni. Sillä hoidan sosiaalisen verkostoitumiseni, statuspäivitykset, mikrobloggaamiset, meilaamiset, nettiselaamiset ja tiedon arkistoinnin. Se on minulle aamuvarhaisesta lähtien herätyskello, kalenteri, sihteeri, verkkolehti, kirjasto, lukulaite ja tietosanakirja. Se on myös radio, musiikkiarkisto, videosoitin, kuva-albumi, pelikone, kartanlukija, keltaiset sivut, moninaisten harrastuksieni apuväline ja paljon paljon muuta.

Tällä kertaa paneudun sosiaalisen median käyttöön yrityksen sisällä. Vuonna 2007 sellaista kutsuttiin yritys 2.0:ksi, kuten esimerkiksi tässä esityksessä:

Avaa esitys SlideSharessa

Esityksessä herra nimeltään Charlie tekee töitä niin toimistolla kuin kotisohvallaan ja työkaverit ovat ympäri maailmaa. Firman töissä hyödynnetään Basecamp-projektinhallintaa, wikejä, projektiblogeja ja sosiaalisia kirjanmerkkejä. Charlie seuraa RSS-syötteiden kautta pomon blogia ja kollegoiden podcasteja, joiden aiheita hän sitten käsittelee omassa blogissaan. Ennen Charlie käytti yksinänsä työpöytäohjelmia, mutta nykyisin työt hoidetaan tiimin kesken some-palveluissa. Firmaan hänet löydettiin tietenkin LinkedInistä.

 Monella Facebook-sivun päivittämistä aloittavalla tulee FB-viestinnän taipaleella tyhjän arkin kammo, epävarmuus siitä mitä sisältöä sivulle tulisi laittaa. Tämä saattaa taas johtaa siihen, että sivu unohtuu eikä siitä saada hyötyjä irti. Sisältökartta tehtynä perinteisen mindmapin tapaan voi toimia apuna ideointivaiheessa. Toteutusvaiheessa se voi helpottaa päivitysten tekemistä ja toimia muistiinpanoina. Samalla voi tarkistaa onko päivitysten tekeminen luisunut yksipuoliseen suuntaan.  Aika ajoin voi pohtia voisiko sivun tuomia mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin, esim. millaisia videoita tai kuvia sivulle voisi laittaa tai voisiko yhteisöä osallistaa enemmän. Kommunikaatio ja reagointi yhteisön viesteihin on jo toisen ideakartan aihe. Tässä kuitenkin esimerkki sisällöstä kuvitteellisesta ”Someland” ravintolasta. Olkaa hyvä!

Katso esitys Slidesharessa tästä. Klikkaa ”Full” nähdäksesi esityksen koko ruudulla.

 

Pieni amerikkalainen Dessert Gallery -kahvilaketju päivittää Facebook-sivuaan useita kertoja päivässä. Kahvilan asiakkaista tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että "Facebook-asiakkaat" kävivät kahviloissa kuukausittain 36% useammin ja käyttivät käynneillään rahaa 33% enemmän kuin muut asiakkaat. Lisäksi tutkijat arvioivat heidät 41% uskollisemmiksi asiakkaiksi kuin muut. Tätä kirjoittaessa Dessert Gallerylla on 1664 "tykkääjää".

Dessert Galleryn tapaisia menestystarinoita ei Suomesta vielä juurikaan löydy. Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut kyllä kiinnostavat suomalaisyrityksiä. Uusimman mainosbarometrin mukaan jopa 94% yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa vuonna 2011. Vuosi sitten vastaava luku oli 65%. Markkinointi on silti vain yksi monista asioista, johon sosiaalista mediaa voi käyttää.

Sosiaalisen median käyttäjät osaavat itse kertoa, mitä he yrityksiltä haluavat. Alle 35-vuotiaista peräti 85% toivottaa yritykset tervetulleiksi esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin ja Youtubeen (Webtrends, 10/2009). Vastaajat toivoivat, että yritykset käyttäisivät sosiaalista mediaa ymmärtääkseen paremmin asiakkaitaan (67%), uusista tuotteista tiedottamiseen (64%), tarjotakseen parempia palveluita (58%), keskustellakseen ongelmista (55%) sekä ottaakseen käyttäjät mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun (52%).

Jos sosiaalista mediaa käytetään vain markkinointiin, jätetään suuri osa sen mahdollisuuksista käyttämättä. Käyttäjien toivomat paremmat palvelut, ongelmista kekusteleminen ja mahdollisuus osallistua tuotekehitykseen ovat selvääkin selvempi viesti siitä, että yritysten toiminnassa on rutkasti parannettavaa. Kilpailukyvystään huolehtivien yritysten luulisi tarttuvan mahdollisuuteen saada käyttäjiä mukaan kehitystyöhön - ja sitä myötä asiakkaikseen. Yrityksillä ja asiakkailla on loppujen lopuksi yhteinen tavoite: mahdollisimman hyvät tuotteet ja palvelut.