Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

Parin viime vuoden aikana suomalaisessa työelämässä olen vähitellen tottunut kuulemaan keskeisen arvoviestin, joka on sekoitus ”vanhaa hyvää maailmaa” ja kotimaista teknologiaa. Perinteinen ihmisläheinen ”oikea maailma” ja ”oikeat kohtaamiset” ovat arvossaan ja teknologialla on lähinnä se rooli, että ”onneksi se on suomalaista”.  Arvostuksen kohteet ovat ihmisten face to face tapaaminen, perinteiset muistiinpanovälineet (ruutulehtiö), tavallisien kirjojen lukeminen, neuvominen ja tietäminen (ei tekeminen). Viestintäteknologiakin on tärkeää, mutta ei siksi että se luo tehokkuutta ja on hauskaa, vaan siksi että alaa johtaa suomalainen firma.

 Tämä on yleensä kerrottu minulle, ilman että olen asiaa edes ottanut puheeksi. Monesti tämän puheen aloittamisen sytykkeeksi  on riittänyt, että olen katsonut  tapahtuman tauolla iPhonesta tai iPadista sähköpostin, Hesarin uutiset tai Twitterin, vaikka ”oikeita” ihmisiä olisi ollut lähettyvillä. Kuulen usein, että oikea kirja ei kuole koskaan ja face to face tapaamiset ovat tärkeitä.

Toisaalta Nokian kommunikaattoria näpyttelevät saavat olla rauhassa. Heidät tulkitaan ”bisneshenkisiksi” ja kiireisiksi. iPhonen/iPadin  näytöllä Twitteriä sutiva henkilö edustaa jollain tavalla vaarallista uutta maailmaa, joka ei ole Nokian insinöörin kehittämää ja avainlipulla merkittyä.

Diasporan (suomalaisittain "Sporan") hienous piilee kuitenkin filosofiassa ja arvoissa palvelun taustalla. Kehittäjät halusivat vaihtoehdon Facebookin kömpelöille yksityisyyskäytännöille ja  henkilötiedoilla rahastamiselle. Mystinen Facebook-yhtiö omistaa kaiken omassa palvelussaan ja päätöksiä tehdään pitkälti perustaja Mark Zuckerbergin mielen mukaan. Diasporassa kuka tahansa voi perustaa oman palvelimen, jonka kautta ihmiset voivat rekisteröityä ja säilöä tietoaan. Vaikkapa yliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssi voi tehdä oman palvelimen, eli "podin" sekä ottaa rekisteröitymisiä vastaan. Lisäksi kurssi voisi kehittää Diaspora ohjelmaa, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin. Tässä on lista toimivista podeista.

Kyseiset podit eivät ole yksinäisiä "minidiasporia" ,vaan kaikki ovat yhteydessä toisiinsa eivätkä käyttäjät huomaa, miltä palvelimelta kukin on tullut mukaan. Jokaisella "podilla" on oma osoitteensa, eli Diasporaan ei mennä vain yhden osoitteen kautta. Suurin lienee joindiaspora.com, johon pääsee tällä hetkellä vain kutsulla. Toinen suuri pod on diasp.eu, joka on avoin ilman kutsuakin.

Sporan sisällöntuotanto ja keskustelu on vielä kovin hiljaista ja paikalla on lähinnä "varhaisia omaksujia", eräänlaisia sosiaalisen median pioneereja.  Kiinnostava piirre Sporassa on lähtökohtainen suositus jakaa kontakteja eri "listoihin" tai "verkostonäkymiin", joille voi sitten oman valinnan mukaan jakaa viestejä.  Oletusasetuksena on "työ" ja "perhe" -näkymät. Lisääkin voi tehdä. Sporassa ei puhuta kavereista, vaan kontakteista, joten kontaktipyynnöt voi hyväksyä matalammalla kynnyksellä kuin Facebookissa. Esimerkiksi Diasporan neljä perustajaa ovat hyväksyneet lähettämäni kontaktipyynnöt. Saatan olla heillä vaikkapa "omituista kieltä puhuvat tyypit" näkymässä.

Tarkemmin ajateltuna nämä kaikki tiedot ovat läsnä myös Twitterissä. Sanomalehti, Televisio, kirjat ja julkaisut. Twitter on vain kanava, jolla tieto saavuttaa kohteensa yhteisöllisesti, viraalisti, hiukan sattumanvaraisesti parvessa toimivan yhteisöllisen suodattaminen kautta. Tähän on käytetty miljoonia euroja työaikaa ympäri maailmaa. Tiedon pohjalta ihmiset luovat lisäksi uusia merkityksiä, kuten bloggaavat. Täytyy vain muistaa, että jos myös itse osallistuu, saa paremmat valtuudet tehdä nostoja yhteisestä tiedon "pörinäpadasta". Twitterissä on kyseessä  eräänlaiset ammattilaisten ja amatöörien "tiedon nyyttikestit" ja kesteillä ei tarvitse olla niin otsa rypyssä.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Kuulin tänään ruotsinkielisen termin tablet-tietokoneelle: surfplatta! Suomessa ei vielä ole keksitty katu-uskottavaa termiä, mutta eipä noita taida vielä olla myynnissäkään kuin yksi malli.

Ipadeja on Suomessa jonkun arvion mukaan noin 15 000 kappaletta. Tuota Applen edelläkävijätuotetta odotetaan joulumarkkinoille, mutta varmaa tietoa ei vielä ole. Aivan äsken julkistettu uusi käyttis toi iLautaan ääkköset, joten toiveita on syytä pitää yllä!

Antoisan asiasisällön lisäksi, mistä tulemme raportoimaan lähiaikoina lisää, New Yorkin Web 2.0 expo tarjosi mahdollisuuden yhdysvaltalaisen sosiaalisen median tekijöiden kulttuurin havainnointiin. Kokonaisvaikutelmassa pisti silmään se, ettei alojen välisiä raja-aitoja samalla tavalla ollut kuin kotimaassa. Suomessa insinöörit, viestinnän ammattilaiset, liiketoiminnan osaajat, It-osaajat, design osaajat, median osaajat yms. yms. vahtivat omaa tonttiaan kuin kalleinta aarrettaan ikään kuin identiteetti menisi sirpaleiksi vähäisestäkin yhteistyöstä toisen alan kanssa tai leimaantumisesta toiseen alaan. Identiteetti muovataan liikaa sen varaan, ”mitä ei olla”. Kulttuurialan ja taiteen opiskelijat tekevät pitkin hampain yhteistyötä bisneksen kanssa. Tekninen alan näkee taiteen osaajat helposti haihattelijoina.

Ehkäpä sosiaalinen media on suomalaisille vaikea pähkinä pureskeltavaksi juuri siksi, että sitä ei ole helppo sijoittaa minkään alan erityisosaamiseksi, omaisuudeksi tai reviiriksi, vaan se sisältää lähes kaiken. Osaamisalueet ja tarpeet risteilevät vapaasti, viestinnän, teknologian, ohjelmiston, laitteiston, bisneksen, muotoilun tms. välillä, eikä se tuntunut haittaavan ketään Web 2.0 expossa. Tapahtumassa saattoi kulkea IPhonen applikaatioita käsittelevästä sessiosta sosiaalisen median tulevaisuutta käsittelevään keskusteluun ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, miten kokonaisuus liittyy yhteen. Myös esitysten pitäjät vierailivat  ahkerasti osallistujan roolissa nimenomaan näissä keskustelusessioissa (kuva alla). 

Sosiaalinen media kehittyy niin nopeasti, että tilanteesta on välillä vaikea pysyä perillä. Sen vuoksi on hyvä aika ajoin pysähtyä ja katsoa tarkemmin, missä mennään. Muutoksia tapahtuu niin palveluiden suosioissa kuin käyttäjien asenteissa ja toiminnassa.

Alla lyhyt tilannekatsaus, jossa muutoksia tarkastellaan mm. Facebookin, Twitterin, somen yrityskäytön ja suomalaisten netinkäytön kannalta.

Avaa esitys SlideSharessa