Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

 

Pyrin tässä kirjoituksessa oikaisemaan muutamia väärinymmärryksiä, jotka ovat itselleni tulleet vastaan sosiaalisesta mediasta keskustellessa. Esimerkkeinä käytän eräitä tutuimmista palveluista, Facebookia ja Twitteriä.  Facebook on tehnyt  läpimurron, Twitter kärkkyy  ovella ja blogia virittelee yhä useampi organisaatio tai henkilö.  Näistä ei joudu enään niin paljon väittelemään kuin vasta vuosi sitten. Vastaantaistelijoiden  argumentit ovat sensijaan jääneet tämän vuoden aikana jo hyvin muistiin:)  Mainitsemani argumentit puolesta tai vastaan eivät ole tieteellisesti todettuja, vaan ne ovat henkilökohtaista pohdintaa.

 1. "Nettiyhteisöissä olo on pinnallista, "face to face" tapahtuva kommunikaatio on parempaa ja aidompaa. Siksi olen vain face to face"

"Eniten minua ärsyttää nykyajan ilmapiiri, että kaikilla pitää olla facebook, mese, blogi ja kuvia jossain kuvagalleriassa. Saat toki päättää, mitä näissä palveluissa kerrot itsestäsi, mutta verkossa sinun on vain oltava. Jos sinulla ei ole facebook-profiilia, olet ulkopuolinen kaikesta: itse asiassa sinua ei ole olemassakaan! Jokaisen on oltava aina tavoitettavissa, näytillä, saatavilla. Minä en halua olla aina tavoitettavissa. En halua olla näytillä. En tule lätkimään kuviani kaikkien nähtäväksi tai kertomaan blogissa koko maailmalle, mitä söin tänään aamupalaksi tai mitä minulla on tänään päälläni. En halua, että ihmiset voivat joka hetki tarkastaa, mitä juuri sillä hetkellä teen. En halua, että kuka vain voi kaivaa minusta mitä vain tietoja netistä, jos vain osaa ja haluaa."

Mielipiteen takana seisoo Suvi Pirinen, ensimmäisen vuoden viestinnän opiskelija Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta.

Verkkoviestinnän oppitunneilla viestinnän opiskelijat esittelevät ja analysoivat sosiaalisen median moninaisia ilmiöitä. Opiskelijat määrittelevät sosiaalisen median tunnusomaisiksi piirteiksi kommunikaation, vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen ajasta ja paikasta riippumatta, yhteisöllisyyden, verkostoitumisen, osallistumisen, vaikuttamisen sekä sen, että käyttäjät itse luovat omannäköisiä sisältöjä verkkoon. Sosiaalisen median käytön ja merkityksen he uskovat jatkossa edelleen kasvavan.

Ajoittain oppitunneilla kehkeytyy tiukkaa ja kiihkeääkin argumentointia ilmiöiden puolesta ja vastaan. Opiskelija Ilona Koivisto peräänkuuluttaa kriittistä suhtautumista sosiaalisen median palveluihin, paitsi lapsilta ja nuorilta itseltään myös - toivottavasti - heidän nettikäyttäytymistään valvovilta vanhemmiltaan.