Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Mopaali-hanke päättyy 30.6.2011, järjestämme 12.-13.5 katselmuksen, jossa kerrotaan aikaansaaduista tuloksista ja pohditaan niiden jatkokehittämismahdollisuuksia. Lisäksi kuullaan esityksiä avoimesta innovoinnista, joka on uuden hankkeen teemana.

Kemi-Tornion amk lähtee valmistelmaan siis uutta hanketta,
jonka teemana on sosiaalinen media avoimessa innovoinnissa ja tuotekehityksessä. Hankkeen kohderyhminä voivat toimia sekä julkinen sektori, että yritykset. Yleisöosallisuudelle (Crowdsourcing), yhteisöllinen palveluiden ja tuotteiden kehitykselle on nähty tarve, mutta alueen organisaatioiden osaaminen on vielä puuttellista. Toimenpiteitä ja sisältöä suunnitellaan työpajassa. Mikä on tavoite, tarkoitus, toimenpiteet. Mitä tehdää ja mitä ei tehdä. Mitä tarvitaan ja mitä ei. 

Hankekumppanuudet ja hallinnollinen malli on myös yksi tässä ja tulevissa työpajoissa työstettävistä asioista.

Asiantuntijapuheenvuoroilla aiheeseen johdattelevat mm. Harto Pönkä/Innowise, Eero Leppänen/Rautasilta ja Antti Poikola/HILA open Avoimen data ja yhteisöjen asiantuntija.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

Parin viime vuoden aikana suomalaisessa työelämässä olen vähitellen tottunut kuulemaan keskeisen arvoviestin, joka on sekoitus ”vanhaa hyvää maailmaa” ja kotimaista teknologiaa. Perinteinen ihmisläheinen ”oikea maailma” ja ”oikeat kohtaamiset” ovat arvossaan ja teknologialla on lähinnä se rooli, että ”onneksi se on suomalaista”.  Arvostuksen kohteet ovat ihmisten face to face tapaaminen, perinteiset muistiinpanovälineet (ruutulehtiö), tavallisien kirjojen lukeminen, neuvominen ja tietäminen (ei tekeminen). Viestintäteknologiakin on tärkeää, mutta ei siksi että se luo tehokkuutta ja on hauskaa, vaan siksi että alaa johtaa suomalainen firma.

 Tämä on yleensä kerrottu minulle, ilman että olen asiaa edes ottanut puheeksi. Monesti tämän puheen aloittamisen sytykkeeksi  on riittänyt, että olen katsonut  tapahtuman tauolla iPhonesta tai iPadista sähköpostin, Hesarin uutiset tai Twitterin, vaikka ”oikeita” ihmisiä olisi ollut lähettyvillä. Kuulen usein, että oikea kirja ei kuole koskaan ja face to face tapaamiset ovat tärkeitä.

Toisaalta Nokian kommunikaattoria näpyttelevät saavat olla rauhassa. Heidät tulkitaan ”bisneshenkisiksi” ja kiireisiksi. iPhonen/iPadin  näytöllä Twitteriä sutiva henkilö edustaa jollain tavalla vaarallista uutta maailmaa, joka ei ole Nokian insinöörin kehittämää ja avainlipulla merkittyä.

Diasporan (suomalaisittain "Sporan") hienous piilee kuitenkin filosofiassa ja arvoissa palvelun taustalla. Kehittäjät halusivat vaihtoehdon Facebookin kömpelöille yksityisyyskäytännöille ja  henkilötiedoilla rahastamiselle. Mystinen Facebook-yhtiö omistaa kaiken omassa palvelussaan ja päätöksiä tehdään pitkälti perustaja Mark Zuckerbergin mielen mukaan. Diasporassa kuka tahansa voi perustaa oman palvelimen, jonka kautta ihmiset voivat rekisteröityä ja säilöä tietoaan. Vaikkapa yliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssi voi tehdä oman palvelimen, eli "podin" sekä ottaa rekisteröitymisiä vastaan. Lisäksi kurssi voisi kehittää Diaspora ohjelmaa, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin. Tässä on lista toimivista podeista.

Kyseiset podit eivät ole yksinäisiä "minidiasporia" ,vaan kaikki ovat yhteydessä toisiinsa eivätkä käyttäjät huomaa, miltä palvelimelta kukin on tullut mukaan. Jokaisella "podilla" on oma osoitteensa, eli Diasporaan ei mennä vain yhden osoitteen kautta. Suurin lienee joindiaspora.com, johon pääsee tällä hetkellä vain kutsulla. Toinen suuri pod on diasp.eu, joka on avoin ilman kutsuakin.

Sporan sisällöntuotanto ja keskustelu on vielä kovin hiljaista ja paikalla on lähinnä "varhaisia omaksujia", eräänlaisia sosiaalisen median pioneereja.  Kiinnostava piirre Sporassa on lähtökohtainen suositus jakaa kontakteja eri "listoihin" tai "verkostonäkymiin", joille voi sitten oman valinnan mukaan jakaa viestejä.  Oletusasetuksena on "työ" ja "perhe" -näkymät. Lisääkin voi tehdä. Sporassa ei puhuta kavereista, vaan kontakteista, joten kontaktipyynnöt voi hyväksyä matalammalla kynnyksellä kuin Facebookissa. Esimerkiksi Diasporan neljä perustajaa ovat hyväksyneet lähettämäni kontaktipyynnöt. Saatan olla heillä vaikkapa "omituista kieltä puhuvat tyypit" näkymässä.

Tarkemmin ajateltuna nämä kaikki tiedot ovat läsnä myös Twitterissä. Sanomalehti, Televisio, kirjat ja julkaisut. Twitter on vain kanava, jolla tieto saavuttaa kohteensa yhteisöllisesti, viraalisti, hiukan sattumanvaraisesti parvessa toimivan yhteisöllisen suodattaminen kautta. Tähän on käytetty miljoonia euroja työaikaa ympäri maailmaa. Tiedon pohjalta ihmiset luovat lisäksi uusia merkityksiä, kuten bloggaavat. Täytyy vain muistaa, että jos myös itse osallistuu, saa paremmat valtuudet tehdä nostoja yhteisestä tiedon "pörinäpadasta". Twitterissä on kyseessä  eräänlaiset ammattilaisten ja amatöörien "tiedon nyyttikestit" ja kesteillä ei tarvitse olla niin otsa rypyssä.

Tämä on toistaiseksi viimeinen kirjoitukseni Mopaalin blogissa. Taas yksi vuosi elämää ja sosiaalista mediaa alkaa olemaan takana.

Vuoden 2010 kirjoitukset

Kuka kissan nostaisi pöydälle, jos ei kissa itse, joten katsahdus vuoden tapahtumiin lienee paikallaan:

Mikä siinä on, että Suomessa ei saa epäonnistua?

Parempi varoa kuin katua, sanotaan. Jo koulussa opitaan, että pitää tehdä kuten muut. Jos kokeilee omaa ratkaisua, niin epäonnistumisen tullessa olet siitä täydellisesti ja yksin vastuussa. Normaalilla tavalla epäonnistuminen on ok, koska se on tavallista. Ei saisi erottua muista. Erottuminen on noloa.

Varsinkin omia visioitaan kokeillut mutta epäonnistunut yrittäjä on nolattu lähes loppuiäkseen. Hän on luuseri, jolla oli suuret luulot itsestään, mutta nähtiinhän sitten, ettei siitä mihinkään ollut. Pahimmassa tapauksessa velat vievät talonkin alta ja liiketoimintakielto isketään vihoviimeiseksi leimaksi, kun firma menee nurin. Suomen 90-luvun laman jälkeen yhteiskunta on näyttänyt lyövän kovimmin rehellistä yrittäjää, joka edes yritti maksaa velkansa. On sääli, että lukuisista suurenmoisista yrittäjäpersoonista tehtiin lähinnä varoittavia esimerkkejä muille, vaikka juuri heillä olisi ollut paljon annettavaa.

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä