SoMe -työkalut toimittajan työjuhtana?
24.03.2010 00:00 | 
Kirjoittanut Arska Alm | 
Meillä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa on valittu sosiaalinen media yhdeksi strategiseksi keihäänkärjeksi. Niinpä olemme kaupan ja kulttuurin koulutusalueilla integroineet sosiaalisen median opetussuunnitelmiemme erilaisiin ammatillisiin käyttöyhteyksiin, varsinkin monimediajournalistien koulutuksessa. Mistään läpihuutojutusta ei ole kyse. Sosiaalisen median palvelut ovat opiskelijoille tuiki tuttuja, mutta vain vapaa-ajalta, ei työelämälähtökohdista.
Sosiaaliselle medialle ja johtajuudelle on yhteistä, että akateemisia määritelmiä sekä näkökulmia ao. ilmiön käytännön hyödyntämiseen on yhtä monta kuin on kirjoittajaakin. Media-alaa dominoi sisältöpainotteinen näkökulma, jossa sosiaalista median kirjoa tarkastellaan mediasisältöjen hajautettuina ja vuorovaikutteisina jakelu- ja markkinointikanavina. Tästä näkövinkkelistä journalistiopiskelijatkin näyttäisivät luontevimmin ilmiön hyödyntämismahdollisuuksia tiirailevan: ollaan versioiduilla sisällöillä läsnä siellä missä sisältöjen käyttäjätkin aikaansa viettävät pöhisten. Ja mikä parasta jos käyttäjät innostuvat tarjoamaan omia sisältöjään muille ja medialle käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi - kuten vaikkapa uunituoreen SuomiTV:n uutistoiminnassa: http://www.suomitv.fi/uutiset/sinun_uutisesi.
No hyvä. Entäs sosiaalisen median hyödyntäminen muulla tavoin journalistin arkipäivän työssä? Eikös digitalisoinnin ja konvergenssin myötä ole jo ihan riittävästi raskautettu toimittajaa "monikanavajulkaisijana"? Varsinaisen lehti- tai tv-jutun lisäksi versioidaan muillekin jakeluteille samasta aiheesta passeleita sisältöjä. Ja nytkö pitäisi sosiaalisen median puolella brändätä ja myydä itseä sekä koukuttaa ja sitouttaa sisältöjen käyttäjiä? Jopa alistua keskusteluun heidän kanssaan - ja jatkojalostaa näiden amatöörisisältöjä! Huh.
Vakavasti puhuen - kyllä. Mutta ihan näin rajoittunutta käsitystä sosiaalisen median mahdollisuuksista ei meilläkään ole. Lähtökohtanamme on, että journalistin työkuvaan kuuluu "päämediasta" riippumatta jaella ja levittää levittämistään sisältöjä - ml. linkkejä - monimediaisesti. Niinpä TV:n uutisjuttu on valmis vasta kun olet editoinut siitä version nettiin ja levittänyt koukut sosiaalisen median areenoille. Radioblokin juontajan "hukia" puolestaan edeltää ja seuraa bloggaamista, naamataulun ja Twitterin statuspäivitystä, jne - ml. juontajan blokissaan käyttämän radiosoittolistan jako Spotify'ssa uudelleenkuunneltavana musakoosteena.
Ja kun puhutaan journalistin koko työprosessista ja siinä käytettävissä olevista uusista Internet-pohjaisista työkaluista ja työkäytänteistä, ovat sosiaalisen median palvelut ja työkalut kuten vaikkapa Twitter ja LinkedIn vallan erinomaisia aihehankinnan ja seurannan työkaluja. Olen rakentanut itse TweetDeckin avulla ilmaisen "uutistoimistotyökalupakin", jolla seuraan meiltä ja muualta samasta tuutista melkoista joukkoa verkkoyhteisöjä, tiedotusvälineitä, asiantuntijaryhmiä, politiikan, teknologian, kulttuurin, elinkeinoelämän vaikuttajia ja päättäjiä, yrityksiä,... kiinnostavien aiheiden toivossa. Tätä kautta "tieto" saavuttaa minut jopa vikkelämmin kuin vaikkapa STT:ltä tai valtakunnallisista päämedioista. Tätä kautta löydän myös suoran linkin paikan päällä olevaan yksityiseen kansalaiseen ja "produseriin", joka lähettää Bambuserissa suoraa kännykkävideota paikan päältä ilman sensuuria tai suodattamista.
Miksi siis maksaisin kalliista kaupallisista mobiilipalveluista tai tietotoimistojen palveluruutujen tuijottamisesta, jos saan tiedon tapahtumien vyöryn alkamisesta sosiaalisesta mediasta nopeammin ja autenttisena? Analogiamenneisyyden YLEn ammattiopiston kouluttaja kehotti meitä nuoria toimittajia kulkemaan "24h silmät ja korvat auki eri puolilla kulkiessa, oli töissä tai vapaalla". Sama pätee yhä tänään journalistisen tiedonhankinnan ja -suodattamisen arjessa. Tosin, kaupan kassan kuulumisten, kunnallishallinnon esittelylistojen ja informanttien soittokierroksen lisäksi hyvän journalistin kehittyneisiin tiedonhankintakäytäntöihin kuuluu "24h verkottuminen" myös sosiaalisen median verkostoihin. Silmä ja uutisnenä ovat siinä touhussa yllättävän toimiva suodatin. Tämänkin kirjoittamisen aikana on TweetDeck piipittänyt ja vilautellut uupumatta viestejä monista lähteistä. Muutama vaikutti perin kiinnostavalta...
Kirjoittanut KTAMK:n viestinnän yliopettaja Ari Alm
Kirjoittanut Ari, maaliskuu 25, 2010
Minusta journalistin jobi on uranvalintakysymys kuten työsuhteessa olevalla taiteilijallakin: työaikaa ja vapaa-aikaa on pirun vaikea erottaa. En minä ainakaan saa aivojani off-asentoon ns. vapaa-ajalla, enkä haluakaan. En myöskään voi ajatella pelkästään luottavani mediatyönantajani resursseihin kehittää ja sivistää minua. Kyllä tämä homma seuraa aina mukana JOS haluan ihan oikeasti hoitaa työni mahdollisimman ylpeästi ja itseäni ammatillisesti kehittäen. Ei tätä työtä tehdä pelkästään rahan takia tehdä vaan kyllä siinä on ammattiylpeyskin mukana - josta toki työnantaja myös hyötyy.
Se mitä työnantaja siitä hommasta sitten itse kullekin maksaa, se pitää tapella sekä TES-pöydässä että työsopimusneuvotteluissa - ei kuitenkaan levittämällä työaikaa 24h/7vrk/vk vaan kunnon laskennallinen tuntiliksa niille aktiivisille 7,5 h:lle.
Totta puhuen, laiskana toimittajana olen pistänyt some-työkalut töihin yötä päivää, mutta enhän minä niiden ääressä koko ajan valvo. Sieltähän ne kiinnostavat asiat aamulla löytyvät kun niistä on ammatillisesti hyötyä. Tosin päätoimittajavastuussa olleessa olet kyllä 24h töissäkin, aina. Ja toimituksen ulkopuolisessa maailmassa vapaa-ajalla kulkiessa se on taas se uutisnenä kun herättää ja kertoo, että tässä voisi olla juttuaiheen tynkää. Niin muutkin luovan alan ammattilaiset kokonaisvaltaisesti elävät.
Mutta kuten sanoin, uravalintakysymys. Raskas ja kiireinen työ, joka kulkee repussa koko ajan mukana. Helpompiakin ammatteja löytyy.
-
- +0
-
-
Kirjoittanut Antti, maaliskuu 25, 2010
Yhteisömedian kohdalla kyse ei ole mielestäni pelkästään siitä, että osaa ottaa työkalut haltuun ja oppii niitä käyttämään. Avainkysymys ei ole se, kuka maksaa ilta-aikana tapahtuvan verkostoitumiseni, vaan se, miten muistan pitää huolta siitä, että SOME ei vie kaikkea aikaani perheeltä, oman toimintakyvyn ylläpitämiseltä ja harrastuksilta.
Tasapainon löytäminen ammatillisen verkostoitumisen ja vapaa-ajan välillä on varmasti tärkeä osa tulevaisuuden toimittajien ammatillista kompetenssia. Toimittajuudesta ei voi luopua ehkä koskaan, mutta työnteosta voi pitää taukoa.
-
- +1
-
-
Kirjoittanut Ari, maaliskuu 25, 2010
Some on luovan alan ammattilaisellekin renki eikä isäntä/emäntä!
-
- +1
-
-
Mutta jos ammattietiikka estääkin toimittajaa kävelemästä uutisen ohi "elävässä elämässä", velvoittaako se seuraamaan mahdollisia uutisen aiheita Twitteristä ja Facebookista myös työajan ulkopuolella? Verkostojen rakentamisesta yhteisömediassa hyötyy työnantajakin, mutta pitäisikö työnantajan myös maksaa siitä?
Tavallisen toimittajan kohdalla voi myös kysyä, ovatko työpersoona ja kotipersoona yhteneväisiä - ja voiko tai pitääkö näin olla myös netissä? Kiekkokaukalon laidalla poristessa kaveri ei välttämättä saa mistään tietää, että se ärsyttäviä mielipiteitä laukonut tyyppi onkin toimittaja siellä ja siellä, verkossa ainakin nimellään esiintyvän työnantaja on selvitettävissä useimmiten parissa sekunnissa googlaamalla. Enkä tarkoita nyt mitään tarkoituksellista työnantajan mustamaalaamista, siihen ei tietysti ole ennenkään ollut varaa. Yhteisömedia tuonee yksittäisen toimittajan maineenhallintaan uusia ulottuvuuksia.
Jos työaika on 7,5h vuorokaudessa, pitääkö ammatillista verkottumista tehdä 24h vrk? Varsinkin nyt, kun asia on uusi, hieman tuntematon ja odotuksia herättävä, homma saattaa helposti lähteä lapasesta.